Polvenkorkeudelta Kohti Korkeuksia – Kansallinen vaalikokous Levillä 9.-10.10.2015

Hei! Olen Patrik 2-vuotias vallaton pikkumies ja haluan kertoa Levin kokousviikonlopusta näin polvenkorkeudelta tarkasteltuna. Osallistuin keväällä ensimmäiseen kansalliseen kokoukseeni Tahkolla, joten hieman jo osasin aavistella mitä Levillä oli luvassa. Tahkolle oli aikamoinen autoilu, joten onneksi tällä kertaa matkaan lähdettiin lentäen. Yhdistimme Levin kokoukseen pienen syysloman, joten reissua kesti keskiviikosta maanantaihin. kuva 4

Samalla koneella kanssamme saapui kourallinen kamarilaisia, joten hotellilla oli hiljaista aluksi. Se sopi minulle, sain rauhassa ottaa paikat haltuun ja leikkiä vanhempien kanssa. Ulkoilimme aurinkoisessa pikkupakkasessa, kävimme kylpylässä polskimassa ja olla köllöttelimme. Hotellin käytävillä oli hyvä ottaa juoksuharjoituksia, ja et uskokaan mitä kaikkea jännää sitä löytyy, kun maailmaa katsoo oikeasta kulmasta ja riittävän matalalta. Vanhemmat höpisi jotain komeasta maisemasta, minua kiinnosti enemmän pihalla menossa ollut kaapelin veto. Oli muuten mielenkiintoisia koneita.

Ihmisiä saapui hiljalleen ja voi sitä halailujen ja höpötyksen määrää. Vähän väliä sain huomauttaa vanhempia, kun he jäivät suustaan kiinni. Ihan ensimmäiseksi kävimme kokoustoimistossa ilmoittautumassa. Minäkin sain badgen, samanlaisen kuin vanhemmilla. Esittelin sitä ylpeänä jonkin aikaa, kunnes totesin, että mokoma viritys kaulassa hidasti menoa ja heitin sen pois. Kokouskassi ei myöskään minua juuri innostanut. Selasin esitteet kertaalleen ja muun pikkuroinan vanhemmat piilotti. Levimarketin heijastin oli kyllä mielenkiintoinen, mutta sekin takavarikoitiin minulta melko pian.

Perjantaina kävimme tutustumassa kokoustiloihin Kongressikeskus Levi Summitissa. Sinne pääsi pitkää maanalaista käytävää pitkin, jossa oli upeita isoja valokuvia muun muassa kuu-ukosta ja poroista. Myös itse kongressikeskus oli mielenkiintoinen. Ravintolaosassa oli isot ikkunat, joihin oli hyvä painaa nenä kiinni ja ihmetellä gondolihissin toimintaa. Erityiskiitokset haluan antaa aulan sisutuksesta. Tuolit soveltuivat hyvin parkouriin ja matto oli niin jännittävän näköinen, että sitä oli pakko nuolaista ihan varmuuden vuoksi. Mistäs sen voi tietää mikä hyvältä maistuu, jos ei kokeile?

Saimme virallisen tehtävänkin. Rovaniemen juna, ja sen mukana puheenjohtaja Johanna, oli myöhässä, joten kävimme ilmoittamassa Lahden läsnä olevaksi. Saimme hauskan kyltin, jonka heiluttelua harjoittelin alustavasti, kunnes äiti vei sen ja kuva 2meni saliin nököttämään. Kävimme sillä aikaa isin kanssa tarkistamassa valmiiksi lauantain koulutustilat, sillä isi oli lupautunut pitämään koulutuksen tiimijutuista. Illalla vanhemmat kävivät vuorotellen tulojuhlassa syömässä, mutta minä pidin kiinni iltarutiineista. Mikään ei voita kunnon kylpyä ja huoneessa olikin ilokseni iso amme. Ja vaikka vanhemmat Hullu Poro Areenan pöperöitä kehuivatkin, niin minulle oli onneksi varattu kunnon puuro.

Lauantaiaamuna aamupalalla törmäsin tuttuun. Neiti S Mikkelistä oli saapunut edellisenä iltana ja vaihdoimme pikaiset kuulumiset. Oli siellä toki muitakin lapsia, mutta ne oli aika vauvoja. Vanhemmat suunnittelivat iltajuhlaan menoa ja myös me Neiti S:n kanssa teimme omia suunnitelmia. Aamupalan jälkeen olisi pitänyt mennä trade show’hun pyörimään, mutta se oli minusta jo niin nähty. Onneksi gondolihissi pyöri taas ja kiskoin isin mukaan muutamalle kierrokselle. Päiväunien jälkeen kokouspaikka kutsui taas. Jäin auttamaan isiä valmisteluissa eli murentamaan kakkua ja tahmaamaan metrin korkeudelta maisemaikkunaa, kun äiti lähti kuuntelemaan Helena Rantaa. Luennon jälkeen äiti tuli keskeyttämään jutusteluni koulutustilaan kerääntyneiden osallistujien kanssa ja isi pääsi aloittamaan oman shown.

Huoneessa äiti kaivoi pitkän mekon kaapista esiin. Se oli varma merkki lähestyvästä iltavapaasta. Kun sain vanhemmat lähtemään iltajuhlaan – voi jestas se lähteminen kestää kaikkine hössöttämisineen – ja jäin hoitajan kanssa kaksin, suunnitelma oli selvä. Leikkihuoneeseen suorinta tietä ja siellä jo Neiti S odottelikin. Lastenvahtimme sattuivat olemaan ystäviä, joten ilta sujui nopeasti ja rattoisasti meiltä kaikilta. Turhankin nopeasti, sillä pian tuli aika saatella Neiti S huoneeseen ja painua pehkuihin. Onneksi vanhemmat eivät herättäneet, kun saapuivat puolilta öin vapauttamaan hoitajan.

Loppuloma sujuikin oikeastaan kuten alku, tosin pikakelattuna taaksepäin, eli ensin höpötettiin, sitten halattiin ja lopulta ihmiset poistuivat laukkuineen. Pian oli jo meilläkin kotiinlähdön aika ja haikein mielin hyvästelimme Levin maisemat tällä erää.

T. Patrik Wallenius
Kuvat: Merja Wallenius

kuva 3

 

You may also like...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *