Alueen puhekilpailu lähestyy

Kevät on puhekoulutusten ja -kilpailuiden aikaa – lue ensikertalaisten kokemuksia Kotkan ja Imatran kamareista:

”Monta ajatusta risteilee pään sisällä. Jännittää. Kuulen oman ääneni narisevan Putouksen Aino Inkeri Ankeisen tyyliin ja kajautan ääneen lauseen ”Miksi kaiken pitää aina muuttua?”. Tunnen kuinka sydän hakkaa tuhatta ja sataa. Mitä ihmettä mun piti sanoa seuraavaksi…”

Kotkan Nuorkauppakamarin puhekoulutus pidettiin tiistaina 7.2. Logistiikkaverstaalla Kotkassa. Puhekoulutuksen kamarilaisille piti Keskuspuiston Nuorkauppakamarin Tiina Naskali, ja puheen pitämistä käytiin läpi aika paljon Nuorkauppakamarin puhekilpailun näkökulmasta; käytiin läpi kilpailun sääntöjä, kilpailun kulkua, puheen arviointikriteereitä, arvioitiin toisten puheita arviointilomakkeen avulla ja pidettiin tietysti myös puhe.

Puheiden pitäminen on minusta ollut aina aika kuumottaavaa. Varsinkin vanhemmalla iällä sitä on tullut jotenkin paljon kriittisemmäksi omalle esiintymiselleen ja sanomisilleen, ja tästä syystä puheen pitäminenkin jännittää nykyään enemmän kuin nuorempana. Tiinan kysymys ”Mikä on pahinta mitä voisi tapahtua?” pisti kyllä miettimään että miksi sitä puhetta niin kovasti sitten jännittää ja pelkää. Mikä voisi oikeasti olla pahinta mitä tapahtuisi?

Koulutuksen lopuksi kaikki saivat aiheen josta puhe pitäisi pitää. Valmistautumiseen oli aikaa kymmenen minuuttia, ja puheen pituus piti olla kaksi minuuttia. Puheen aihe oli ”Kokeilukulttuuri auttaa onnistumaan!”. Puheen raapiminen kasaan noin lyhyessä ajassa tuntui ihan mahdottomalta tehtävältä, mutta niin sitä vaan sain paperille jonkinmoisen puheen rungon ennen kuin aika loppui. Vaikka kuulijoita oli vähän jännitin ihan hirveästi, ja puheen pitämiseen tarkoitetut kaksi minuuttia tuntuivat samaan aikaan liian lyhyeltä ja liian pitkältä ajalta.

En oikein muista omasta puheestani mitään jälkeenpäin, paitsi sen mitä olisi pitänyt sanoa ja mitä sanoin väärin. Tämä harmitus jäi kuitenkin lyhyeksi. Koulutuksessa nimittäin opin myös sen ettei yleisö tiedä mitä minun piti alun perin sanoa, vaan se luulee että puheen oli tarkoitus olla juuri sellainen kuin se oli.

Ajelen kotiin päin, ja minulla on aikaa miettiä miten meni. Noh ei puhe täydellinen ollut, mutta ihan kivasti sai kasaan noin lyhyessä ajassa. Oli siinä puheessa joku punainen lankakin löydettävissä. Ehkäpä täytyy alkaa harjoittelemaan oikeasti puheiden pitoa, haastaa itseni mukavuusalueen ulkopuolelle, heittäytyä, laittaa itseni likoon. Eli koulutuksen jälkeinen fiilis oli: ”Tätä lisää!!”.

Hanna Pikkarainen, koejäsen
Kotkan Nuorkauppakamari

 

KAUPPALAPUSTA LUOVAAN KIRJOITTAMISEEN

”Työhöni kuuluu olennaisena osana tekstin tuottaminen, ja vaikka se on minulle periaatteessa helppoa (eli tekstiä syntyy), on kokonaisten lauseiden aikaansaamisesta tullut puurtamista. Olen jumissa pääni sisällä.”

Ja kuin tilauksesta, Imatran Nuorkauppakamarin puheenjohtaja Ida-Maria Hakkarainen kutsui Imatran ja Lappeenrannan kamarilaisia luokseen aukomaan sanaista arkkuaan. Luvassa oli rentoa ja luovaa fiilistä kera kolmen osallistujan.

Koulutus alkoi kauppalapun ulkoa opettelemisella. Aika kaukaa haettua? Ei sittenkään. Mitä enemmän asiaa ajattelen, niin sitä enemmän tekee järkeä se, että miten ja millaisten assosiaatioiden kautta aivoni jäsentelevät asioita, vaikuttaa siihen miten muistan ja opin – ja edelleen, minkälaisen prosessin aivoni haluavat tehdä tekstiä tuottaessaan. Paljon kirjoitustyötä tekevänä olen tottunut ajattelemaan, että tekstin tulee syntyä ponnisteluitta, koska kokemustahan on. Virhe. Kyse on monitahoisesta prosessista nykypäivänä aivan liian ylikuormitetuissa aivoissa. Prosessista, johon liittyy olennaisena osana muistamisen taito, keskittymistaito ja lepäämisen taito. Oli kyse miten tylsästä raportista tahansa, kirjoittaminen on luovaa työtä ja sitä tulisi kohdella luovan työn ansaitsemalla kunnioituksella. Ja riittävällä levolla. Uusi mottoni voisikin tästedes olla: arvosta aivoasi, laita ne narikkaan!

Kouluttajallamme Ida-Marialla on todella ammattimainen ja vuorovaikutteinen ote kouluttamiseen, joten teoriaosuus ja erilaiset näkökulmat todella herättelivät ajattelemaan kirjoittamista ja ihmisen toimimista laajemmin. Esitetyt asiat olivat perusteltuja ja pohjautuivat tämän päivän neurologisiin tutkimuksiin ja psykologiaan ihmisen käyttäytymisestä. Saimme koulutuksessa jakaa kirjoittamiseen liittyviä ongelmiamme ja toimintamallejamme. Ida-Maria kuunteli meitä aidosti ja antoi hyviä, henkilökohtaisia neuvoja, miten asioita tulisi lähteä ratkomaan. Itse kirjoittamisen sisältöihin ei niinkään pureuduttu, kirjoittamaan kun oppii kirjoittamalla, vaan ehkä jopa siihen suurempaan ongelmaan – mistä löytää inspiraatio ja mitkä toimintatavat ja käyttäytymismallit sekä henkilökohtaiset heikkoudet ja vahvuudet ohjaavat menestyksekkäisiin tuloksiin.

Nuorkauppakamari antoi meille taas yhden loistavan koulutuksen ja oppimiskokemuksen rennosti villasukat jalassa olohuoneen lattialla mukavassa ja avoimessa ilmapiirissä. Sisältö oli puitteista huolimatta, tai siitä johtuen, aivan timanttinen!

 

Terveisin,
Pään sisältä vapautuvat kirjoittajat

You may also like...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *